Monet yritykset eivät tarkastele maksukykyään, nykyistä taloudellista tilannettaan ja suunnittele tulevaisuutta koko rahoitusprosessin aikana. Tämä on kuitenkin virhe, sillä nämä asiat olisi erityisen tärkeää käydä läpi heti prosessin alkuvaiheessa.

Kun rahoitustarve on ilmestynyt, on hyvä tarkastella missä tilanteessa yritys on tällä hetkellä, onko yrityksen maksukyky kunnossa ja miten rahoituksen toteutuminen muuttaa yrityksen tilannetta. Olisi hyvä selvittää myös tulevaisuuden suunnitelmat, visio ja käsitys siitä miten uusi hanke muuttaa liikevaihtoa, kustannuksia, tulosta jne. Mitä paremmat laskelmat ja suunnitelmat tässä vaiheessa tehdään sitä nopeammin rahoitusprosessi etenee ja sitä helpommin muut vaiheet etenevät yrityksen kannalta.

Edellisen tilinpäätöksen ja kuluvan tilikauden kirjanpitoajojen lisäksi hyvin tehty liiketoimintasuunnitelma, rahoituslaskelma ja budjetti seuraaville vuosille ovat parhaita keinoja osoittaa rahoittajalle, että yritys on maksukykyinen ja rahoituskelpoinen.

Perusteellisesti tehty suunnittelu ja budjetointi auttavat myös tarkastelemaan yrityksen omaa tilannetta ja antavat hyvän kuvan siitä, kannattaako rahoitusta edes lähteä hakemaan ts. onko hanke kannattava tai toteutuessaan edes realistinen.

Muistilista tarvittavista asiakirjoista

•         Viimeisen tilikauden tilinpäätösasiakirjat
•         Kuluvan vuoden viimeisin kirjanpitoajo
•         Liiketoimintasuunnitelma
•         Rahoituslaskelma / budjetti tuleville vuosille (yleensä 3 seuraavaa vuotta)
•         Tiedot annettavista vakuuksista

Kirjanpitäjältä saatava viimeisin kirjanpitoajo ja tilinpäätös antavat hyvän kuvan yrityksen nykytilasta ja nämä kannattaakin aina hankkia aivan ensimmäisenä.

Jos tase on kovasti velkaantunut tai tulos pitkään negatiivinen, voi rahoituksen saaminen olla hankalaa. Tällöin pitäisikin pystyä perustelemaan, miten hankittavan rahoituksen avulla yrityksen tilanne saadaan muutettua niin että tulos olisi positiivinen ja nykyiset sekä tulevat vastuut saadaan maksettua pois. Tässä apuna voidaan käyttää liiketoimintasuunnitelmaa ja erilaisia laskelmia.

Vaikka yrityksen nykytila olisikin hyvä, on silti tulevaisuuden suunnittelusta aina hyötyä ja varsinkin isompien rahoitustarpeiden kohdalla lähes välttämätöntä, jotta rahoitusta edes on mahdollista saada.

Liiketoimintasuunnitelma on yleensä noin 5-10 sivua pitkä dokumentti, joka kertoo rahoittajalle mikä on yrityksen liikeidea ja tarkoitus (eli mitä myydään ja miten), mitkä ovat yrityksen resurssit, jonkinlaisen selvityksen/analyysin markkinoista ja kilpailijoista sekä selvityksen taloudellisesta tilanteesta nyt ja tulevaisuudessa.

Liiketoimintasuunnitelman tarkoitus on esittää yrityksestä ja sen rahoitettavasta projektista kaikki oleellinen tieto, minkä perusteella rahoittaja voi tehdä rahoituspäätöksen.

Liiketoimintasuunnitelman rakenne kannattaa aina miettiä yrityksen tarkoitukseen sopivaksi, rakenteeseen vaikuttaa paljon se minkä kokoisesta ja millä alalla toimivasta yrityksestä on kyse sekä minkälaisesta rahoitustarpeesta on kysymys.

Yleispätevä esimerkki liiketoimintasuunnitelman rakenteesta voisi olla esimerkiksi seuraava:

1. Tiivistelmä

Liiketoimintasuunnitelman tiivistelmä on koko dokumentin tärkein osa, sillä tässä kerrotaan rahoittajalle tiivistetysti mistä yrityksessä ja rahoitettavassa projektissa on kyse.

Tiivistelmässä on hyvä kertoa liikeidea ja ansaintalogiikka niin selkeästi ja lyhyesti kuin mahdollista, jotta lukijalle selviää mistä koko suunnitelmassa on kyse. Tämän osion on tarkoitus herättää mielenkiinto yritystä ja rahoitettavaa projektia kohtaan.

Tiivistelmän kirjoittaminen kannattaa jättää aina viimeiseksi, sillä tässähän tiivistetään kaikki se sisältö, mitä liiketoimintasuunnitelma pitää kokonaisuutena sisällään.

2. Osaaminen ja henkilöstö

Liiketoimintasuunnitelmassa on hyvä käydä läpi yrityksen omistajien ja avaintyöntekijöiden osaaminen, jotta lukijalle muodostuu kuva siitä, kuinka kattava osaaminen yrityksen taustalla on.

Yrityksen avainhenkilöiden CV:t voidaan esimerkiksi liittää liiketoimintasuunnitelman loppuun. Tässä voidaan myös kuvata kaikki yrityksen tuki-/yhteistyöverkostosta saatava osaaminen, mikä liittyy tiiviisti yrityksen toimintaan.

3. Liikeidea

Liikeidea kannattaa avata suunnitelmaan mahdollisimman selkeästi ja yksinkertaisesti, niin että kuka tahansa toimialaa tuntematonkin henkilö ymmärtää mistä on kysymys.

Tässä selvitetään yksityiskohtaisesti yrityksen tarjoama tuote tai palvelu, pääpiirteet operaatioista eli siitä kuinka asiat tulevat toimimaan ja perusajatus siitä kuinka yrityksen tarjonta kohtaa asiakkaan tarpeet.

Kun kyse on rahoitettavasta projektista kannattaa tässä kohtaa myös avata lukijalle se, miten uusi projekti muuttaa yrityksen toimintaa tai muuttaako se sitä ollenkaan.

4. Markkinointi ja hinnoittelu

Markkinoinnin ja hinnoittelun on tarkoitus kertoa missä on yrityksen paikka markkinoilla, mikä on markkinoiden nykytila ja mahdollisesti arvio tulevista muutoksista, missä ovat yrityksen potentiaaliset asiakkaat ja mihin palveluiden/tuotteiden hinnoittelu perustuu.

Tämä osa on hyvä käydä erityisen perusteellisesti, sillä yrityksen tulevalle menestykselle on tärkeää tutkia asiakkaiden ja markkinoiden tilannetta mahdollisimman objektiivisesti, jotta hinnoittelu onnistuu ja kohderyhmät tavoitetaan.

Näitä asioita voidaan selvittää esimerkiksi tekemällä suppeita markkinatutkimuksia, käyttämällä tilastokeskuksesta saatuja tietoja sekä tarkastelemalla yrityksen toimintaa erilaisten analyysien (esim. SWOT) kautta.

5. Talouden tunnusluvut

Viimeisessä osassa selvitetään yrityksen nykyinen taloudellinen tilanne ja käydään sanallisesti läpi tulevaisuuden budjetit sekä rahoituslaskelmat. Talousosioon kannattaa kiinnittää erityisesti huomiota rahoitusta haettaessa, sillä rahoittaja usein perustaa näkemyksensä yrityksen maksukyvystä ja rahoitettavuudesta näihin laskelmiin.

Laskelmista ei kuitenkaan kannata missään tapauksessa tehdä liian positiivisia sillä useimmat rahoittajat eivät usko kymmenien prosenttien vuotuiseen liikevaihdon kasvuun ja tämä vie uskottavuuden tehdyiltä laskelmilta.

6. Liitteet

Liiketoimintasuunnitelman lopussa olevat liitteet pitävät sisällään esimerkiksi tilinpäätöksen, markkinatutkimukset, avainhenkilöiden cv:t ja kaikki ne dokumentit kokonaisuudessaan jotka mainittu liiketoimintasuunnitelmassa.

Kun yritys hakee rahoitusta, rahoittaja usein haluaa lainalle jonkinlaisia vakuuksia. Vakuudet ovat joko reaalivakuuksia, kohdevakuuksia tai takauksia, joilla vastataan rahoituksen pääomasta ja koroista.

Toisin sanoen, jos yritys ei pystyisi maksamaan lainaa kokonaisuudessaan takaisin, vakuudet ovat rahoittajan turva, jotka realisoidaan ja näillä maksetaan jäljelle jäänyt lainan pääoma, korot ja kulut.

Perinteisesti rahoittaja on kuitenkin valmis kantamaan hieman riskiä rahoituksesta eikä 100% reaalivakuuksia lainalle vaadita. Tämä tarkoittaa, että mikäli yritys ei pystyisi hoitamaan vastuitaan eli kaikkia varoja ei saataisi takaisin edes vakuuksia realisoimalla, niin rahoittaja tekisi myöntämästään luotosta tappiota eli nk. luottotappiota.

Mitä vakavaraisempi yritys ja mitä positiivisempana rahoittaja näkee yrityksen tulevan maksukyvyn sitä enemmän rahoittaja on valmis ottamaan luotossa riskiä.

Vakuudet vaikuttavat myös luoton hinnoitteluun. Tämä siksi että rahoituksen hinta muodostuu aina rahoittajan ottamasta kokonaisriskistä.

Miten rahoittaja sitten tietää kuinka paljon riskiä missäkin myönnetyssä luotossa on? Kokonaisriski muodostuu rahoittajan tekemästä yrityksen riskianalyysista ja siitä kuinka kattavat vakuudet luotolle saadaan. Mitä isommaksi rahoittajan arvioima kokonaisriski muodostuu sitä korkeammaksi luoton marginaali nousee.

Yritys pystyy siis itse vaikuttamaan paljonkin luoton hintaan sillä, että yrityksen tulevaisuuden suunnitelmista on esittää kattava ja vakuuttava dokumentaatio sekä laskelmat, jotka vakuuttavat rahoittajan siitä, että yritystä kannattaa rahoittaa eikä rahoitusriski kasva liian suureksi

Erilaiset vakuuslajit

Erityyppisille vakuuksille lasketaan aina erilainen vakuusarvo ja usein vain tilipanttaus lasketaan 100% arvostaan vakuudeksi.

Muiden vakuuksien arvostusprosentit vaihtelevat eri lajien mukaan ja esimerkiksi asunto-osaketta pantatessa arvoa laskee yhtiölaina, jos sellaista on.

Vakuuksien arvostuksessa on myös paljon hajontaa pankkien kesken ja tähän kannattaa kiinnittää huomiota rahoitusta kilpailutettaessa.

1. Reaalivakuudet

Reaalivakuudet ovat kiinteää omaisuutta, joka voidaan realisoida kohtuullisen helposti ja pitää sisällään todellista rahallista arvoa. Yleisimpiä reaalivakuuksia ovat asunto-osakkeet, kiinteistöjen kiinnitykset, yrityskiinnitykset, osakkeet, rahastot ja perinteinen tilipanttaus.

Kun luotolle annetaan reaalivakuus, se sitoo vakuudeksi annettua omaisuutta niin että sitä ei voi myydä kolmannelle osapuolelle ilman rahoittajan suostumusta.

Myös tiettyjen kolmansien osapuolten (Finnvera ja Euroopan Investointirahaston) tarjoamille takauksille lasketaan reaalinen arvo, sillä näiden katsotaan olevan 100% luotettavia maksajia luoton perintätilanteessa.

2. Kohdevakuudet

Kohdevakuudet ovat myös reaalivakuuksia, mutta nämä ovat sellaista omaisuutta, jota on haetulla luotolla rahoitettu. Eli kohdevakuuksia ovat esimerkiksi autorahoituksella ostetut kulkuvälineet.

3. Takaukset

Takaus ei ole reaalivakuus, sillä takaus on vain sitoumus siitä, että luoton pääoma ja kulut maksetaan perintätilanteessa, eikä kiinteää omaisuutta pantata tai muuten sidota luoton yhteyteen.

Takaajina voi toimia esimerkiksi yrityksen emoyhtiö, yrityksen omistajat tai avainhenkilöt tai maksullinen lainatakaus voidaan ostaa kolmannelta osapuolelta esimerkiksi Finnveralta.

Finnvera on Suomen valtion ylläpitämä instituutio, jonka päätarkoituksena on auttaa suomalaisia yrityksiä kasvamaan ja tämän mahdollistamiseksi antaa maksullisia takauksia suomalaisten yritysten luottoihin, joihin muuten yrityksellä tai yrittäjillä ei olisi antaa takuita.

Viime vuosina markkinoille on tullut rahoitusvaihtoehtoja, joissa Euroopan investointirahasto myöntää luottoon riskinjakotakauksen. Näin yritykset ovat saaneet rahoitusta jopa ilman reaalivakuuksia ja edullisella hinnalla. EIR:n myöntämiin takauksiin on kuitenkin tarkat ehdot, jotka yrityksen on pitänyt täyttää, joten tämä ei ole ollut soveltuva ratkaisu kaikkiin lainoihin.

4. Kovenantit

Kovenantit ovat yritystä sitovia sopimusehtoja, joilla voidaan varmistaa esimerkiksi että yritys ei tee muiden rahoittajien kanssa sitoumuksia, panttaa yrityskiinnitysten alaista omaisuuttaan ilman rahoittajan lupaa tai että yrityksen maksuliike alkaa kulkea rahoittajapankin kautta.

Kovenanteilla voidaan myös valvoa luoton ottanutta yritystä, sillä niissä voidaan sopia, että niin kauan kuin yrityksellä on lainaa, on yrityksen omavaraisuusasteen tai vaikka tulotason ylitettävä tietty ennalta sovittu taso.

Jos yritys ei tilinpäätöshetkellä tätä tasoa saavuta, on se rahoittajalle luoton irtisanomisperuste ja luotto voidaan periä kokonaisuudessaan kerralla. Näin ei kuitenkaan lähes koskaan toimita vaan näistä sopimusrikkeistä yritys joutuu maksamaan rahoittajalle korvauksen ja myös lainaehtoja usein muutetaan niin että maksuohjelma saattaa kiristyä tai vaikka marginaaliin tehdään korotus.